 |
| No.1 |
Sähköinen info eläinten ystäville |
07.03.2009 |
|
| UUSI INFO |
Mikä on PET-1®?
PET-1® on Symppis International Oy:n (perust. 1992) uusi sähköinen info ja tieto sen ilmestymisestä lähetetään lemmikkieläinten hyvinvoinnista kiinnostuneille ihmisille. Tervetuloa mukaan !
|
| SUOSITTELEN LUOMUA |
"Puhtaasti parasta!"
 |
|
Kennelliiton kunniapuheenjohtaja J.A.U. Yrjölä suosittelee laatutuotteita koirien ravitsemukseen ja terveyteen, J.A.U. Yrjölä on myös yli 120 koirarodun kansainvälinen emeritus-ulkomuototuomari ja elintarvikealan lehtori. Totuuksia koirien ravitsemuksessa ovat tunnetut sanonnat: "kaikki vaikuttaa kaikkeen" ja "määrä tekee myrkyn". Koirien terveyden kannalta on turvallisinta ruokkia niitä sellaisilla tuotteilla joiden tuoreus ja terveellisyys ovat taattuja. |
Kaikki raaka-aineet voivat pitää sisällään haitallisia kontaminaatioita ja jäämiä ympäristöstä jossa ne (kasvit ja eläimet) ovat kasvaneet. Luomutuotteet ovat juuri tästä syystä luotettavampia, kuin tehokkaasti kemikaalien ja erikseen lisättyjen lisäaineiden avulla tuotetut valmisteet. Markinoilla harvinaislaatuisia luomutuotemerkkejä ovat defu - Bio für's Tier kuivaruoat ja kotimainen Optima Green luomuöljyseos (sis. 8 eri öljyä) joita syötän myös omille koirilleni. Ne ovat puhtaasti parasta!
Mainittakoon erikseen tuotemerkkien omistajat. Defu kuuluu yhtiölle joka on erikoistunut biodynaamisesti tuotettuihin luomuraaka-aineisiin - yhtiö on saksalainen DEMETER-Felderzeugnisse GmbH. Optima Green tuotemerkin omistaa Symppis International Oy ja tuotteen valmistaa Hämeenkyröläinen Frantsilan luomuyrttitila.
|
| KUUKAUDEN TAPAUS |
"Kuinka koira opetetaan puremaan lasta"
Tämä tapaus on nopeasti kerrottu ja kerron sen esimerkkinä ongelmatyypistä, jollaiseen meiltä pyydetään hyvin usein diagnoosia.
Perheeseen oli hankittu 7-viikkoisena collien urospentu, joka oli ihmisille hyvin ystävällinen. Nyt se oli varttunut 7 kuukauden ikäiseksi ja ”purrut” perheen tytärtä, kun tämä oli kieriskellyt lattialla ja tönäissyt koiraa, joka oli maannut pureskelemassa siankorvaa.
Koiran pentuajoista lähtien perheen isä, äiti ja 9-vuotias tyttö olivat opettaneet sitä istumaan käskystä ja palkinneet sen makupaloilla. Puolivuotiaasta lähtien sille oli alettu antaa siankorvia, ja niitä sillä oli aina pureskeltavanaan. Koiralla oli aina ollut taipumusta ruokansa vartioimiseen: se murisi, jos joku seisoi ruokakupin lähellä sen syödessä.
Kun koira oli puolivuotias, isäntä pani merkille, että kun he lähestyivät silittääkseen sitä tai antaakseen sille makupalan, se nosti huuliaan ja paljasti ylähampaansa. He toruivat koiraa, jolloin se lisäsi tähän eleeseensä vielä murinan (isäntäväki ei huomioinut sitä, että koira tulkitsi lähestyvän käden merkitsevän tulossa olevaa makupalaa, ja nosti huuliaan ottaakseen sen vastaan.) Kirjasta saamiensa neuvojen perusteella isäntä aloitti jokailtaiset ”koulutustuokiot”: hän tarjosi koiralle siankorvaa, puristi sitä sitten kuonosta kun se nosti huuliaan, ja karjaisi ”EI!”. Joskus tällaista koulutusta jatkettiin jopa tunnin verran. Arvata saattaa, että koira ei enää käyttäytynyt tällä tavoin isäntää kohtaan.
Sitten kävi niin, että lattialla peuhaava lapsi tönäisi koiraa, ja tämä pyörähti ympäri, paljasti hampaansa ja päästi äänekkään ”häivy siitä” –murinan. Koiran hampaat osuivat lapsen käsivarteen, ja puseron hihan läpi ihoon tuli verta vuotava naarmu. Pistohaavasta ei kuitenkaan ollut kyse. Isä tarttui koiraa niskasta, raahasi sen pihaovelle ja heitti se portaita alas pihalle. Siitä lähtien koira oli sisällä ollessaan lymyillyt ruokapöydän alla. Se murisi, jos joku lähestyi sitä.
Isäntä oli tehokkaasti ”sammuttanut” koiran aggressiiviset reaktiot häntä itseään kohtaan, mutta samalla hän oli ”ladannut” koiran perheen tytärtä kohtaan. Näin hän oli ohjannut koiran käyttäytymistä, ja seuraukset tiedämme jo: kun lapsi häiritsi koiraa sen pureskellessa siankorvaa, sen patoutuneet aggressiot laukesivat.
Tämäntapaisten ongelmien korjaaminen onnistuu, mikäli omistajat ymmärtävät niiden syntymekanismit ja näkevät hieman vaivaa saadakseen koiran luottamaan itseensä uudelleen. Tässä tapauksessa isäntä tunnisti oman osallisuutensa ongelman syntyyn ja vei onnistuneesti läpi korjausohjelman. Eläinlääkäri varmisti, ettei koira ollut saanut vaurioita niskaansa tai kaulaansa. Siankorvista ja makupaloista luovuttiin, ja koira opetettiin ansaitsemaan hyvällä käytöksellä kehut ja silitykset. Se totutettiin vähitellen luottamaan siihen, että ihmisten kädet merkitsivät myönteistä kosketusta eivätkä kuonosta tai niskasta tarttumista tai ikävää ilmalentoa portaita alas.
Käyttäytymiskonsultti William E. Campbell
|
 |
|
PET-1 INFO
